Vuoden 2010 aikana olen saanut luoda myös Tampereen museopalveluille, rakkauteni valkoista ja isoja leikkisiä ikoneita kohtaan toivon mukaan välittyy Solmussa. Solmu-projektissa kanssani ovat työskennelleet Zentolta niin Antti Lusila ja Kirsi Tepsa kuin Jaakko Välimäkikin. Palvelun ideana on siis se, että museot ja museokävijät voivat jakaa kuvia, tekstiä, ääntä ja videota kustakin näyttelystä solmuissa. Niin ikään jaettuja tiedostoja pääsee sitten kommentoimaan ja äänestämään.

Hienoa olisi, että paikallisia ilmiöitä ja elämää saataisiin näin tallennettua

Visuaalinen ilme tehtiin lähinnä verkkoa varten, joten minun käsiaalani ovat sekä logo että websivun layout. Työstin ajatusta palapelimäisesti yhdistelemällä silmääni miellyttäviä ideoita ja muokaten niitä omaan tahtooni. Muutaman version kautta ollaan päädytty nyt käytössä olevaan ulkoasuun, joka toivoakseni antaa itse jaetulle materiaalille tilaa eikä häiritse esimerkiksi kuvien tai videoiden katselukokemusta liiaksi.

Selkeät värit, suuret ikonit, rohkea valkoisuus ja yksinkertaisuus olivat lähtökohtani ja koen ne tavoittaneeni. Solmussa näkyy minun kädenjälkeni, se tallentaa tietyltä ajanjaksolta myös minun visuaalisuuttani. Vaikka en ehkä mikään tulevaisuuden Picasso Sinisine Kausineen olekaan, on minullakin kauteni. Tähänkin tulin upottaneeksi tuolloisen lempivärini.  Tampereen museopalveluiden kanssa oli hyvä tehdä töitä. Solmun kanssa samaan aikaan työstettiin myös Tampereen kaupungin galleriaa eli  Tampereen Alpumeita, joissa visuaalinen ilme tuli toisaalta ja minä lähinnä avustin sen verkkokelpoisuutta.

Solmu pörisee Drupalin päällä, kuten moni muukin Zenton ja siten myös minun töistäni.

Solmu löytyy myös Facebookista.

Itse synnytyspuuhissa puhisi tietysti Elisa, minä tein sen mitä kätilö tekee eli autoin tulevaa ylpeää äitiä suunnittelemaan prosessia, sisältöä ja tulevaisuutta, synnyttämään blogin Bloggerilla ja sen jälkeen on tehty klinikalla vähän jälkitsekkauksia. Tuolloin Iso-Britanniassa asunut Elisa kaipasi kanavaa jossa pitää kirjoitustaitoja yllä ja mietiskeli blogia, mutta ei ollut aivan varma minkä aiheen piirissä haluaisi pyöriä. Niinpä sitten päädyimme puhumalla kätilöimään hänen ystävystymiseen, tutustumiseen ja elämään liittyvän bloginsa.

Kun halu kirjoittaa ja julkaista on olemassa, blogi on oivallinen ilmainen väylä. Miten sitten Elisan kanssa päädyimme siihen pisteeseen, joka on Alaks olee? Piti löytää ekologinen lokero, niche. Ohessa toimia jota suosittelen aihetta etsiessä, voit toki toimia samoin kuin Elisa eli keskustella näistä ystävän kanssa. Ystäväsi voi tuoda tarvittavaa syvää ymmärrystä pohdintoihin mukaan.

1. Listaa asioita jotka kiinnostavat, pieniä ja suuria
2. Jaottele listasi sisältö listoihin “paljon sanottavaa”, “ei mitään sanottavaa”, “ehkä jotain sanottavaa”
3. Valitse “paljon sanottavaa” -listaltasi 2-3 eniten kiinnostavaa
4. Tutkaile Blogilistalta mitä muut noista aiheista kirjoittavat
5. Mieti mitä erilaista näkökulmaa voisit tarjota noihin 2-3 aiheeseen verrattuna Blogilistalla jo pyöriviin blogeihin
6. Valitse se johon löydät mielekkäimmän ja itsellesi sekä tulevalle yleisöllesi antoisimman lähestymiskulman
7. Hahmottele valinnallesi pätevä nimi ja lyhyesti sen ideaa kuvaava nimi

Lokerottomat blogit minusta vääntyvät nekin ennen pitkää johonkin tiettyyn suuntaan tai kuihtuvat pois. Siksi lokeroa kannattaa miettiä hieman pidemmän kaavan kautta. Silloinkin, kun tuntee halunsa ruokablogata tai puhua sosiaalisesta mediasta. Vaikka yleisesti aluevalinta on selvä, oma näkövinkkeli voi vaatia vielä miettimistä. Sitten kun siitä lokerosta on haju, ei auta kuin siirtyä synnytysosastolle puskemaan virtuaalista viihdeihmettä pihalle. Ja nimi on tärkeä! Etenkin ruokablogien maailmassa näkee paljon nimiä tyyliin “Minna-Mollan ruokablogi”, miten se eroaa “Pauliina-Rullakatriina-Annelin ruokablogista”?

Teknisestihän blogi syntyy helposti, Blogger tai WordPress vaikka alle ja muutamalla napin painalluksella ja kentän täyttämisellä sinulla on jo raaka blogi käsissäsi. Elisan kanssa kävimme vähän ulkoasujuttuja läpi, asennettiin Google Analytics ja joitain sisältöasioita kuten kuvien tekijänoikeusasioita. Ei kulunut aikaakaan kun Elisa jo kysyi Alatko mua?

Jälkitsekkauksissa ollaan mietitty muun muassa sitä miten blogipostauksen linkki kannattaa jakaa Facebookissa ja muissa sosiaalisen median palveluissa. Yhtälailla on mietitty kuinka käytössä olevista tilastoista saadaan irti uusia aiheita ja muita asioita. Bloggauksen maailmassa tapahtuu koko ajan asioita, jälkitsekkauksemme jatkuvat takuulla. Ja jos sinä haluat jutella blogisi maailmaan jonkun kanssa, ota ihmeessä yhteyttä.

Ps. Oikeita vauvoja maailmaan auttavat kätilöt rocks, etenkin kummitätini Titta joka on tänään syntymäpäiväsankari!

Kehrä on sisustussuunnittelua tekevien ihanien naisten yritys, jolle minulla oli ilo suunnitella verkkosivut yhdessä Jaakko Välimäen kanssa Zentolla. Heinillä ja Nooralla oli visuaalista silmää omaavina suunnittelijoina tottakai tarkat vaatimukset siitä miten heidän brändiään käsitellään, mutta minä en pistä rajoja ollenkaan pahakseni.

Kun aloitin logon parista, ei Kehrä ollut vielä Kehrä vaan toimittiin aivan toisen nimen kanssa. Alun alkaen käsillä oli hyvin vaakunamainen logo, mutta sen viilaamisen sekä naisten tekemän firman nimimuutoksen pohjalta syntyi lopulta heidän toiveensa täyttävä logo. Minun silmääni sen taustakuvio muistuttaa rengaspanssaria. Kehrän Facebook-sivulta näet miten se toimii heidän toimitilansa seinällä kolmiulotteisena.

Verkkosivujen layout on myös käsialaani. Itse erityisesti pidän aavistuksen epäkonvetionaalisesta navigaatiosta, joka syntyi asiakkaiden minulle inspiraatioksi jättämän Kelly Hoppen -kirjan nostojen perusteella. Sivun taustalla on hiekka-aavikkovalokuva, joka löytyi Kehrän omista kokoelmista. Se on siis asiakkaan itse ottama kuva, sain huikeita vaihtoehtoja joista päädyimme tähän. Muuten pyrin koruttomuuteen, koska tarkoituksena on käyttää paljon valokuvaa ja esitellä heidän töitään. Vaikka henkilökohtaisesti olisin pyrkinyt vaaleampaan sävytykseen, heidän toiveidensa mukainen värimaailma on otettu huomioon.  Sivusto pyörii WordPressin päällä kokonaisuudessaan.

On ilo nähdä kuinka nämä aurinkoiset kimulit nyt bloggaavat muun muassa sisustamisesta, myyvät tuotteita sisustajille ja kuinka sadat tykkäävät heistä. Nyt kun olet tutustunut minun osuuteeni Kehrästä, tutustu heidän palveluihinsa.

Olen elämäni aikana pyörähtänyt 11 rippileirillä ja vaikka sittemmin käsitykseni korkeammista voimista ovat kokeneet melkoisen evoluution, käyn evankelisluterilaisessa kirkossa silloin tällöin, joskus ja jouluna. Taannoin pörräilin serkkuni Lauran konfirmaatiossa ja tulin ajatelleeksi tottakai töitä ja etenkin sosiaalisen median töitä.

Ehdottelin nimittäin taannoin työkaverini Kirsi Tepsan blogipostaukseen sosiaalisen median juttuja museoita varten ja yksi niistä ehdotuksista oli “Tweettaa tämä teos”: Teosten yhteydessä voisi olla “Tweettaa tämä” -kehoitus yhdessä korrektin hashtagin kanssa? Tweettaajat voivat sitten ottaa vaikka kuvan kamerakännykällä ja pistää menemään tai kertoa vain tekstitse mitä mieltä ovat. Siinä sitten Porin Teljän kirkossa saarnaa kuunnellessani tulin ajatelleeksi, että olisipahan villiä jos saarnastuolin reunassa reippaasti kehoitettaisiin “Tweettaa tämäkin saarna!” Melko korkealentoista, mutta ah miten maallista!

Heitin lopulta tuon ajatuksen Twitteriinkin ja Liljan Jani siihen tarttuikin Pyöriteltiin siinä sitten ajatusta myös saarnan streamaamisesta Bambuseriin. Siinähän lähtisi Jumalan sana ihan eri tavalla liikkeelle kuin tänä sunnuntaina, eikö vain? Ilokseni minun ja Janin väliseen Sanailuun kommentoi myös Teemu Kunto, joka tituleeraa itseään digiaikaiseksi isäksi, sähköpaimeneksi ja kommentti tuli nimenomaan positiivisessa mielessä, tai näin sen ainakin tulkitsin.

Olisihan se melkoista, jos Twitterin logo löytyisi saarnastuolista tai virsikirjan kansilehdellä olisi ohjeistus kuinka esirukouksen streamaaminen suoraan verkkoon on suorastaan suotavaa. Epäilemättä tästä ajatuksesta oikeasti ollaan varsin kaukana, eiväthän rahaa pyörittävät syntiset markkinavoimatkaan ole vielä tajunneet mitä kaikkea voivat sosiaalisella medialla tehdä vaikka kuinka yrittävätkin. Mutta tuskin kukaan voi väittää vastaan, etteikö sosiaalisessa mediassa Jumalan sanallakin olisi potentiaalia? Jos saarnastuolista kehoitetaan “Tweettaa Halleluja!” miten sinä reagoisit?

Hetken mielijohteesta osallistuin Aamulehden Moro-liitteen sekä EYOF 2009:n järjestämään maskottikisaan, jossa kisoille etsittiin sopivan pirkanmaalaista ja tamperelaista hengennostattajahahmoa. Yleisöäänestyksessä Valtiksi kutsumani ilves jäi yhden äänen päähän voitosta, mutta ilmeisesti varsin voittaneen humoristisen mustamakkaran arveltiin olevan ulkomaalaisille vieraillemme aavistuksen liikaa, joten ilves palvelee kuin palveleekin nyt maskottina. Se on saanut muotonsa ilvekseltäni, mutta on vesitetty versio Valtista.

Lähdin kisaan mukaan sillä ajatuksella, että sen tulee olla hahmo jonka turkkiin voi kuvitella ihmisen sisälle. Heti siis ajatuksena oli se, että joku viettää kesän kuumimmat päivät turkiksessa, jonka minä olen suunnitellut. Hahmon tuli olla sellainen, että se taipuu hyppäämään korkeutta, sen päälle voi pukea judoasun ja se kuitenkin kuvaa pirkanmaalaisuutta, reippautta ja nuoruutta. En ajatellut edes mitään muuta kuin ilvestä, vaikka se onkin eläimeksi jo melkoinen klishee näillä kulmilla. Oli ilo löytää kissansa 10 yleisöäänestykseen päätyneiden joukosta ja vieläpä nähdä, että se veti ääniä puoleensa.

Moro järjesti myös nimikilpailun, jossa kissa sai erinomaisen nimen opettaja Jaana Ruuskan ansiosta. Maskotti tottelee nimeä Finx ja ilmeisesti maskottipuvussa kylillä kisojen aikaan hengailee Pirkkalan yläasteen oppilas Heidi Nurmi.

Eli siis periaatteessa minun ilvekseni on ensimmäinen suomalainen olympiamaskotti, oli se sitten miten alkuperäinen hyvänsä.

Se on ollut pitkällinen prosessi, johon meiltä on osallistuttu leiskan ja kooston muodossa. Ensimmäiseen työversioon kaiken logosta leiskaan suunnitteli Riina Vaajamäki ja kooston hoiti Vesa Paavilainen, kun nyt tähän julkaistuun ns. kakkosversioon ulkoasu on minun suunnittelemani ja Jaakko Välimäen koostama. Olin ensimmäisessä versiossa mukana lähinnä toteuttamassa Riinan visiota.

Nykyinen logo noudattelee aika pitkälti Riinan alkuperäisen logon mallia, värit ovat hyvin pitkälti samat ja lehtiteema on mukana. Modersinoin sitä kuitenkin hieman ja toin mukaan hippusen itseäni.  Logosta käytetään sekä kolmea kieliversiota, että TerveSuomi ja TerveSuomi.fi -versioita.

Mitä väreihin tulee, ensimmäisessä versiossa sivuilla käytettiin lähinnä sinistä ja vihreää. Toisessa versiossa kaikki osiot ovat värikoodattuja, mutta kuten kuvasta näkyy on sininen reilusti läsnä. Logon lehtiteema toistuu ikonistossa. Ikonistoa tuli projektiin myös paljon, aika pitkälti kullekin sisältötyypille on tehty oma ikoninsa ja kaikki ikonit on myös värikoodattu osastojen mukaan.

Vaikka verkkosivun ulkoasu oli pääasiallisin tehtäväni tässä projektissa logon ohella, on TerveSuomelle tullut toteutettua myös rollup ja esite printtituotteiden puolelta. Molemmat noudattelevat hyvin pitkälti verkkosivuston ulkoasua, eli se marssii etunenässä joka tilanteessa. Suurin ero lienee printtituotteissa mukana tulevassa valokuvassa, tuoretta nurmea!

Rolluppia on käsittääkseni käytetty erilaisissa tapahtumissa ja esitettä jaettu tapahtumissa niin ikään.

TerveSuomihan on useamman eri tahon projekti, mutta pääasiallisesti olen työskennellyt entisen KTL:n eli nykyisen Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen edustajien kanssa. Portaalin tekninen toteutus on Proactumin ja Prioriten käsien jälkeä. Mukava projekti, jossa olen päässyt toteuttamaan itseäni täydellisesti siedettävien rajojen puitteissa. Nyt nähtäväksi sitten jää, palveleeko sivusto käyttäjiään niinkuin se on tarkoitettu palvelemaan

Kävin tänään suorittamassa erään pienen, mutta niin tärkeän kansalaisvelvollisuuden. Kävin nimittäin äänestämässä Europarlamenttivaalien ennakkoäänestyksessä. Äänestäminen on minulle tärkeä asia. Tasa-arvonkin nimissä äänestin miestä.

Olen myös töiden puolesta saanut osallistua näihinkin vaaleihin, aivan kuten edellisiinkin vaaleihin, eli vuoden 2008 kunnallisvaaleihin. Molemmissa tapauksissa on ollut kyseessä Tasa-arvovaalit.fi -sivusto ja eri toten sen ulkoasu. Tasa-arvovaalit.fi on TANEn eli tasa-arvoasiain neuvottelukunnan vaalisivusto.

Kunnallisvaaleissa Tasa-arvovaalit.fi oli oranssin ja ruskean sävyissä, nyt eurovaaleissa eurooppalaisimmissa sinisen ja keltaisen, sekä TANEn oranssin sävyissä. Sivuston lisäksi olen visualisoinut kangaskassin sekä kirjanmerkin.   Sivustolla oleva kuvitus on Antonia Ringbomin käsialaa. Zenton riveistä hommassa on lisäkseni mukana pääasiassa Jaakko Välimäki sekä Kirsi Tepsa. Eurovaalisisällön lisäksi sivustolta löytyy arkisto, jonka kautta voi tutustua kunnallisvaalien aikaiseen materiaaliin ja väritykseen.

Kävin myös tänä keväänä kertomassa TANEn väelle sosiaalisessa mediassa toimimisesta ja Tasa-arvovaalit.fi:llä onkin melko mukavasti pärjäilevä julkinen profiili Facebookissa. Heidän julkisessa profiilissaan on mahdollista osallistua kommentoimalla ja tarjolla on linkkejä tuoreisiin päivityksiin sivulla.

Virallinen äänestyspäivä näissä eurovaaleissa on 7. kesäkuuta ja ennakkoäänestys on parhaillaan käynnissä. Kehoittaisin tarttumaan tähänkin vaikuttamisen mahdollisuuteen!

Tässä vaiheessa ulkoasua hiotaan ja muitakin asetuksia käännellään ja väännellään, joten kestäkää kanssani. Pikapuoliin on tarjolla sitä, mistä tässä todella on kyse.